Neiti Rubinstein

Neiti Rubinstein
Tavastia, tammikuu 2014

keskiviikko 22. huhtikuuta 2015

Maa on voimaa osa1: Rats - Rottapoikien ylösnousu




Jos luulit, että grunge kuoli Kurt Cobainin kohtalokkaan liipasinsormen koukistuksen myötä, olit väärässä. Tai ainakin se pitäisi käydä sanomassa alavutelaiselle Ratsille. Sen verran tyylikästä ja tyylipuhdasta Seattle-meininkiä poijat luukuttavat.

Rats syntyi sekä nimenä että bändinä Heikki Jupon (Corolla Superstars ja Nancy's Bootleg) ja Eero Savelan (mm. Nume ja Nitroforce 9) demottaman Rise of the Rats -biisin ympärille vuonna 2012. Mukaan houkuteltiin Lust I Seekistä, Dying Sunista sekä lukuisista muista kokoonpanoista tutut kitarantekijänä ja kitaransoiton tekijämiehenä tunnettu Kalle Suohonen ja sekä mustan huumorin että metallin erikoismies Tomi Valkealahti rumpujen taakse. Juppo ryhtyi opettelemaan basson soittoa Savelan hoitaessa itseoikeutetusti laulajan tonttia.

Idea grungebändistä oli kypsynyt Ratsin moottorin Jupon tukan alla jo useita vuosia. Oikeastaan siemenet taidettiin kylvää jo 90-luvulla eletyn nuoruuden vuosina. Tuona vuosikymmenenä kun vaihtoehtoina oli joko Haddaway tai Nirvana, niin valinta lienee ollut vähääkään musiikista piittaavalle helppo. Corolla Superstarin HC-punkin rinnalle piti myös saada jotain muuta ja uutta soitettavaa.

Ratsbiisit syntyvät yleensä Jupon ja Suhosen ideoista. Lyriikat ja laulumelodiat hoitaa Savela. Biisejä on syntynytkin bändin nuorekkaasta iästä huolimatta jo kahden julkaistun ja yhden työstön alla olevan EP:n verran. Alun kapean grungekaistan ympäriltä on pikkuhiljaa koetettu hakea muitakin sävyjä tai oikeastaan annettu lupa biisin kirjoittaa itse itsensä ajatuksella: siitä tulee sitten sellainen kun on tullakseen piittaamatta genren aidoista.

Vaikka Rats onkin pyristellyt grunge-leimasta irti, kuuluu toistaiseksi viimeisellä vuonna 2014 julkaistulla D.D.R -EP:llä alkuperäisidea vielä ja jopa selkeämmin kuin vuotta aikaisemmin julkaistulla Rise of the Rats -lätyllä. Riffittelyssä tuoksuu tämän tästä vahva Alice in Chains -aromi ja mausteena ripaus Soundgardeniakin. Laulutyyliin ja -melodioihin on tarttunut aimo annos Eddie Vedderismiä. Kaikki tämä on kuitenkin pelkästään positiivista. Suomessa tai maailmallakaan ei moista yhdistelmää tänä päivänä liikaa kuule.

Ratsin biiseistä jää silti vähän sellainen maku, että bändi ei ole ihan vielä maalissa. Iso harppaus on tultu Rise of the Ratsista D.D.R:ään mm. selkeästi melodisempien laulujen ja jotenkin rennomman soitannan muodossa. Allekirjoittanut kuitenkin kaipaisi tiukempia sovituksia ja vähän lisää koukkua melodioihin, rytmityksiin tai riffeihin. Ja kyllä se totaalinen kuningasbiisikin toistaiseksi puuttuu.

Odotankin näillä näkymin kesällä 2015 pelkästään digitaalisesti julkaistavaa tuotosta mielenkiinnolla, Juppo kun lupaa edellisiä harkitumpaa tuotantoa ja mm. lauluun aiotaan satsata entistä enemmän. Suunnitteilla on myös musiikkivideo, jonka toteutuksesta vastaa monissa tv-tuotannoissa kylvetetty Erkki Suokonautio.

Toistaiseksi säästeliäästi keikkailleella ja biisitekoon satsanneella Ratsilla on siis hyvä pöhinä päällä. Usko omaan näkemykseen on kovaa luokkaa. Eteenpäin mennään asenteella: Asiat tehdään niin hyvin kuin osataan ja katsotaan mihin se riittää. Maailma, oletko valmis rottapoikien ylösnousuun?


Linkkejä:

Rats facebook
Rats biisejä

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti