OMG mikä UMK

Niin siinä vain kävi, että Pertti Kurikan Nimipäivät nappasi euroviisuedustuspaikan. Nyt kun somepöly on jo hieman laskeutunut, analyseerataanpa kisoja vähän.

Voittajan kritisoijat ovat väittäneet, että PKN ei olisi tuollaisella biisillä voittaneet, jos eivät olisi kehitysvammaisia. Asia on luultavasti juuri näin. Nimpparit sai varmasti suurimman osan äänisaaliistaan muista kuin musiikillisista ansioista. Jotkut äänestivät protestimielessä, jotkut asennetta, aitoutta, erilaisuutta ja jotkut puhtaasti ilmiötä, mutta säälipisteistä tuskin voi puhua. Ja viisut jos mitkä ovat aina olleet ulkomusiikillisuuden juhlaa, että jätetään se jeesustelu suosiolla vaikkapa Timo Mustakallio -laulukilpailuun.

Avataan nyt kuitenkin vähän niitä musiikillisia ja muitakin arvoja. Laulutaidollisesti voitto olisi kuulunut ehdottomasti joko suomen Freddie Mercury Angelo De Nilelle tai eittämättä täydellisen äänenhallinnan omaavalle Opera Skaalalle. Mutta olisiko Angelon viisukuvioissa jo niin kulunut mahtipontisuus puhuttanut enemmälti eurooppaa tai kuinka olisi käynyt Opera Skaalan yksinkertaisesti rasittavalle hahatukselle? Vastaus: Ei ja huonosti.

Paljon huomiota herättänyt Shava oli myös monen suosikki. Ymmärrän toki sen viehätyksen värikkäine kuteineen, mukaansatempaavine rytmineen ja positiivisine asenteineen, mutta biisi oli valitettavan monotoninen. Yhden sävelen melodialla ei edes euroviisuissa pitkälle pötki. Ja vaikka bollywood on Suomessa suht uusi buumi, taitaa se maailmalla olla jo menossa ohi, jos on koskaan kunnolla buumiksi noussutkaan.

Omat tunnistettavat ansionsa oli myös Soljulla, joka yhdisti paikoin ihan tyylikkäästi joikua tyhjänpäiväiseen pop-jollotukseen. Ehkä konseptilla olisi voinut saavuttaa jotakin isompaakin, jos vain biisi olisi ollut tenhoavampi ja laulajalla edes vähän enemmän voimaa tulkinnassaan. Joikukohdat (taustanauhalta?) toimivat toki hienosti.

Kuubanvahvistus Norlan El Misionarion monikulttuurinen sanoma olisi paperilla eittämättä ollut mahtava Suomen edustaja Euroopassa. Olisi näytetty, että kyllä täältä perähikiältäkin kansainvälisyyttä löytyy. Jälleen kerran biisi vain ei oikein kantanut maaliin. Samanlaista latinorytmiä kun on viisukekkereissä kuultu jo rasittavuuteen asti. Sinne Norlan-parka olisi hukkunut muiden sekaan.

Entäpä sitten jonkinlaista ennakkosuosikin viittaa kantaneet Järjestyshäiriö ja Satin Circus? Nättejä poikia ja ihan kivat biisit, siis samanlainen resepti kuin suurimmalla osalla muidenkin maiden edustajista, paitsi että muilla on lisäksi usein tarjolla myös paljasta naiskauneutta. Sitä paitsi Softengine pelasi jo viime vuonna tuon nättipoika-kivabiisikortin.

Kun siis UMK:ta tarkastelee meikäläisen laseilla, oli Pertit ainut oikea vaihtoehto voittajaksi myös musiikillisesti arvioiden. Vaikka unohtaisi kaiken vammaistenoikeus- ja erilaisuussanoman, on jo biisi itsessään varmasti sellainen, joka herättää viisuissa huomiota. Ja juuri sellaisethan noissa karkeloissa ovat tupanneet pärjäämään. Oikeastaan ”Aina mun pitää” on suorastaan nerokas ja ehdottomasti täydellinen punk-biisi: Lyhyt, rujo, huonosti soitettu ja lauletaan siitä mikä vituttaa.

Ai niin, olihan skabassa mukana myös muuan Jouni Aslak. Muistaako kukaan?