Usko

Sohaistaanpa muurahaispesää ja puhutaan vähän uskonnoista. Asiahan ei sinällään millään tavalla liity tämän blogin pääotsakkeen alle. Tai toisaalta mihinkä se ei liittyisi? Jollain tavalla uskonto vaikuttaa meidän kaikkien, siis myös muusikkorenttujen, elämään.

Jokainen on varmasti joutunut seuraamaan Al-Qaidan, Isisin, Boko Haramin ym. aikaansaannoksia uutisista niin omissa maissaan kuin viime päivinä myös täällä Euroopassa. Täällä yltäkylläisyyden keskellä on vaikea ymmärtää sitä epäinhimillisyyden määrää, mitä nämä ryhmittymät toiminnallaan osoittavat. Ja se kaikki tapahtuu islamin nimissä kristinuskoa vastaan.

Mistä tuollainen viha sitten kumpuaa? En ole historoitsija enkä uskontotieteilijä, mutta luulisin, että kaikki on saanut alkunsa jo ristiretkien ajalta ellei jo aiemmin. Takana on siis jopa tuhansien vuosien kauna ylimielistä länttä vastaan. Eivät tainneet nimittäin ristiretket ihan leppoisia sananlevitysreissuja olla. Verta vuodatettiin ylenmäärin, kaikki kristinuskon nimissä islamia vastaan.

Kristittyjen omatuntokaan ei siis ihan puhtoinen ole, jos puhutaan epäinhimillisyyden määrästä. Eikä esimerkkejä etsiäkseen tarvitse mennä edes ristiretkiin asti. Väliin mahtuu niin inkvisitiota, jonka käännytysmenetelmistä kaikilla lienee vähemmän inhimillinen mielikuva, kuin kolonialismiakin, joka onnistui tuhoamaan kokonaisia kulttuureja levittäessään länsimaista hyvinvointia ja kristinuskon autuutta. Eikä pidä unohtaa eräänkin valitun kansan toimia eräänkin länsimaisen suurvallan tuella tälläkin hetkellä kirjojen luvatulla maalla.

Jos vertaa näitä kahden eri uskonnon nimissä tehtyjä veritekoja, yhdistävä tekijä lienee jokin aivan muu kuin uskonto. Väittäisin, että pohjimmiltaan kyse on vallasta ja rahasta. Konflikteissa ja sodissa on ylipäänsä aina pohjalla se, että niistä hyötyy joku tai jotkut. Tässä kohtaa kun muistetaan lähi-idän mittavat mustan surman, öljyn, esiintymät, on muheva poliittis-uskonnollis-talouskeitos valmis kiehumaan yli.

Olen varma, että suurin osa tavallisesta kansasta niin islamilaisissa kuin kristityissä maissa haluaa vain elää sovussa. Kukaan normaali-ihminen ei halua tappaa toista ihmistä minkään asian puolesta, ei edes uskonnon, eikä mikään uskonto siihen käske. Tappofatwatkin asettaa aina joku johtavassa asemassa oleva, ei koraani, ja ne ovat aina pohjaltaan poliittisia, ei uskonnollisia.

Ymmärrän toki tavallisenkin ihmisen radikalisoitumisen: Pommi- tai terrori-iskussa on juuri menehtynyt sisko ja isä. Päässä takoo kysymys, miksi? Miksi juuri heidän piti kuolla? Heillä ei ollut mitään tekemistä konfliktien kanssa. Tähän tunnetilaan kun kuulee Osama Bin Ladenin tai George Bush juniorin vihanlietsonnat, voi tuntua, että kosto on ainut oikea ratkaisu.

Tähän liittyy ihmisen luontainen ja ehkä tuhoisin tapa käsittää maailmaa: Yleistäminen. On helppoa todeta, että kaikki ryssät ja mannet on varkaita tai muslimit verenhimoisia hulluja. Jokaisessa rodussa, uskontokunnassa, sukupuolessa ja töysäläisessä on kuitenkin niin monta mieltä kuin on ihmistä. Ja lopulta kunkin ryhmän kyseenalaisen maineen luomiseen ei tarvita kuin kourallinen kyseenalaisesti toimivia yksilöitä.

Loppuun vielä vanhan hipin kulunut mutta edelleen valitettavan ajankohtainen ja valitettavan kaukaiselta tuntuva vetoomus:

Imagine there's no countries
It isn't hard to do
Nothing to kill or die for
And no religion too
Imagine all the people
Living life in peace...

-John Lennon-