Putkiaivosoundi

On tuo pääkoppa tai oikeastaan sen sisältö sitten kummallinen elin. Kun sille antaa mahdollisuuden levätä, se tosiaankin ottaa mahdollisuudesta kaiken irti ja taantuu helposti lähes katatoniseen tilaan. Toisaalta kun tuolle hermokudelmalle tarjoaa vähänkin puhdetöitä, alkaa se tuottaa rutkasti satoa tehtävänannon ulkopuoleltakin.

Nykyinen bänditoiminta on ollut pitkään (lue: liian pitkään) jonkinlaisessa kelluvassa tilassa. Homma toimii, mutta toimintaa on ollut vain luvattoman harvakseltaan eikä mitään masterplania ole tuumattuna. Noh, tuossahan tulee kohta mieleen, että nythän on aikaa tehdä ripakopallinen uusia biisejä ja hioa ne timanttiseen loistoon kaikessa rauhassa. Ja kuinkas kävikään. Pää loksutti tyhjää kuin maamoottori.

Aikani tyhjää loksuteltua ajattelin ottaa lisähaastetta elämään opiskelun muodossa. Aloin opiskella ilta- ja etähommana datanomiksi. Nuo tietokonesysteemit ovat lähtökohtaisesti niin kaukana mukavuusalueelta, että funtsattava tulvikin yhtäkkiä yli laitojen. Alkujärkytyksestä selvittyään aivot alkoivat kuitenkin työstää jo uutta haastetta. Pistin käytäntöön pitkään muhineen suunnitelman omasta blogista. Vaikka sitä ei tätä lukiessa varmaan heti tule ajatelleeksi, joutuu näidenkin tekstien tuottamiseen käyttämään jonkin verran aivokapasiteettia.

Ja kas, oltiinkin siinä tilanteessa, että vuorokauden tunnit alkoivat käydä vähiin. Koulun puolesta tehtäviä sai tehdä kaiken iltaa ja viikonloppuja. Blogiaiheita tulvi mieleen taajaan. Töissä joutui viettämään merkittävän osan hereilläoloajasta ja kotihommillekin piti repiä (puolison mielestä enemmänkin) aikaa.

Mitä tekeekään tuossa tilanteessa rakas ajatteluelin? Pistää liinat kiinni ja tilttaa? Ei, vaan päinvastoin, biisinteksti-, riffi- ja melodia-aihioita alkoi pyöriä päässä rasittavuuteen asti. Juuri siinä hetkessä kun ei olisi ollut oikeasti aikaa ruveta niitä työstämään. Mutta minkäs teet, kun musiikille on sielunsa myynyt, niin pitäähän biisit kirjoittaa. Saldo toistaiseksi: Kaksi melko, yksi lähes valmis ja yksi oraalla oleva Neiti Rubinstein -teos sekä yksi Sussulle tehty tekstiehdotus. Kaikki tämä parin viikon sisään.

Ihmetellä täytyy miten moneen eri suuntaan tuolla nupilla (ja nyt puhutaan miehen putkimallista) onkaan rahkeita. Mutta koetetaan nyt ottaa tästä kaikki irti ennen kuin se oikeasti tilttaa.

Mistä sikiääkän tämä jano

järjen nielevä mielen suo

miestä tempova metrinen halko

joka lopettaa vain kun juon